Remonttirammari

Vinttiremontti jatkuu edelleen, siitä sitten joskus kun on jotain kerrottavaa, mutta vähän sitä liipaten tuli tehtyä pikainen projekti niistä osista mitä sattui nurkissa olemaan.

Tallissa on jo useamman vuoden pyörinyt makitan porakonesalkku tyhjillään. Salkku ei ole sitä makitan pinottavaa mallia jota voisi kuvitella johonkin käyttävänsä vaan sisällä on muoviin valettu paikat porakoneelle ja laturille. Pikku mittailua ja salkussa ollut työkalu töihin.

Reikäsahan jälkeen sisäpuolelta turha kerros irti Fermin dremelkopiolla.

Jyrsinterä saattaa lennättää jonkin verran muovinpalasia ympäristöön.

Alkuveistelyiden jälkeen sitten ensimmäinen osien sovitus.

Näyttää noin suunnilleen siltä mitä pitikin. Pikainen puhdistus laatikolle ja pari reikää lisää.

Kun osat on todettu toisiinsa sopivaksi niille tarvitaan tietty virtaa. Hajonneen UPSin akku ja pikaliina hoitaa homman.

Parit pätkät johtoa ja katkaisija nurkkaan ja hyvä tuli.

Parasta ebayn ’lowest price & shipping first’ -haun tarjontaa. Äänimodulissa on TF-korttipaikka, USB-lukija, bluetooth, AUX ja ainakin teoriassa FM-radio, hintaa jotain 3€ luokkaa. Vahvari on parasta kiinalaatua sekin, hintaa jotain vitosen nurkkiin ja lähtötehoa suunnilleen saman verran watteina.

Loppusilauksena vielä Routa töihin.

Yhden illan tosikäytön perusteella lisää työskentelymukavuutta melkoisesti. 7Ah akku riittää useammman tunnin, mutta sen kummempaa mittaustulosta ei toistaiseksi ole saatavilla.

Tähän projektiin pitänee palata vielä joskus myöhemmin latausjärjestelmän merkeissä, toistaiseksi pelkkä rokinsoitto saa kuitenkin riittää. Näitähän saa kaupasta ja rahalla ihan makitan omiakin toteutuksia, mutta käsillä värkkääminen on aina kivaa.

Työhuoneprojekti elää sittenkin

Taas on virrannut vettä sillan alla ja muita kliseitä. Edellisen kerran vintin remontointiin on tässä blogissa millään tasolla viitattu 2015 syksyllä ja realiteetit ovat melkolailla samassa pisteessä, hiljaista on ollut. Viimeksi suunniteltiin lämmityskaapelin asennusta verkkoon.

Suunnitella saa vaikka mitä. Nurkkiin oli hommattu valmiiksi 1040W ja 104m oleva saneerauslämmityskaapeli. Tuon kanssa painiessa tuli todettua että kaapeli ei todellakaan mahdu annettujen asennusohjeiden kanssa paikoilleen kun asennuksessa tulee jättää hajurako sekä kaapeliin itseensä että kiinteisiin rakenteisiin. Asennusyritys jäi siis yritykseksi ja koko työmaa jäi paussille muiden hommien jalkoihin odottelemaan inspiraatiota.

Jossain kohtaa tuli sitten tilattua uusi, lyhyempi lämmitysnaru. Watteja jotain vähän reilu 500 ja mittaa viitisenkymmentä metriä, eli noin puolet siitä mitä aikaisemmin. Jää nähtäväksi riittääkö lämmitysteho, mutta tälläkertaa asennus onnistui varsin kivuttomasti aikaisempaa suunnitelmaa mukaillen.

Kaapelin kiinnitystä verkkoihin tuli mietittyä moneenkin kertaan ja useammallakin päällä ja kaikkea mahdollista nippusiteistä jesariin tuli hahmoteltua. Nippusiteet noin periaatteessa voisivat toimiakin, mutta se vähä mitä nippusiteistä tiedän niin ne tahtovat ajan mittaan hapertua. Todennäköisesti tuolla lattian alla ilman UV-säteilyä nipparikin kestäisi ihan yhtälailla, mutta varmuuden maksimoimiseksi pyörittelin narun kiinni sähköjohdonpätkillä. Muovipäällysteinen kupari ainakin kestää lämpöä eikä vaurioita lämmityskaapelin pintaa vaikka lämpövaihtelut pientä liikettä aiheuttaisivatkin.

Ensitöiksi rullailin kaapelin noin suunnilleen auki että asennussuunnitelman sai todettua toimivaksi. Sen jälkeen ensimmäisen vaiheen kiristelyt, jonka jälkeen kaapeli asettui lopulliselle paikalleen ja lattianiskojen ylitykset sai mallattua kohdalleen.

Käsisirkkelin terä n. kahteen senttiin ja lattianiskoihin pari viiltoa. Sirkkelöinnin jälkeen taltalla ja vasaralla väli auki. Lämmityskaapelin siirsin luonnollisesti riittävän kauas sirkkelinterästä mutta jänisverkon ja hakasten läpi sahasin sen suurempia murehtimatta. Sahanpuru ja muutama kipinä sopii kuitenkin vähän huonosti yhteen etenkin sisätiloissa joten sammutin tuli nostettua käden ulottuville.

Sirkkelöintiurakan jälkeen homma siirtyikin sitten taas tallin puolelle. Kaapelin asennukseen kun kuuluu että lattianiskat suojataan metallilla. Noin käytännössä kun asiaa miettii niin homma tuntuu vähän joutavalta. Lämmityskaapeli kun antaa tehoa 10W/m ja lattianiskat ovat paksuimmillaankin 150mm, eli pahimmillaankin lankkua lämmitetään 1,5W teholla joka ei kyllä tee yhtään mitään vaikka lämmitys olisi täysillä vuorokauden ympäri. Vikatilanteet tietty erikseen, mutta jos tuo kaapeli meinaa tulipalon saada aikaiseksi niin vähän epäilen ettei siinäkään kohtaa tuo pellinpala paljoa vaikuta lopputulokseen.

Noh, valmistaja tuollaiset kuitenkin haluaa, joten mikäpä minä olen vastaan väittämään.

Peltisakset, ruuvipenkki, vasara ja silleen. Mitoitus on vähän sinnepäin, tarkemmin mittomalla olisi taaskin päässyt helpommalla, mutta korvataan puuttuva tarkkuus ylimääräisellä väkivallalla.

Muotoonveistetty pelti aikaisemmin tehtyyn koloon, paljon vasarointia ja muutama naula perään. Pallopäävasara toimii pellin muotoillussa oikein hyvin mutta suosittelen lämpimästi kuulosuojaimia. Kiinnitin erityisesti huomiota pellin nurkkiin ettei mihinkään jää teräviä nurkkia joihin lämmityskaapeli voisi itsensä nirhata hajalle.

Lopullisen asennuksen yhteydessä lisäilin vielä kiinnityspisteitä ja varmistin että kaapeli noin ylipäätään istuu siinä missä pitääkin.

Kaapeliasennuksen jälkeen päästäänkin sitten lopultakin levyttämään lattiaa. Materiaalina perus 22 millinen, ympäripontattu, lattialastulevy. Aikaisemmin irtirevityt levyt tuli nekin hyödynnettyä ja loppupelissä hävikkiä ei kovin kummoisia jäänyt.

Näkyvää jälkeä tulee neliötolkulla illassa, etenkin täysien levyjen kanssa. Kuvassakin näkyvät räpsylangan jäljet ovat, kuten arvata saattaa, niskojen kohdilla jolloin ei tarvitse arpoa mihin kohtaan tohtii ruuvin vääntää. Samaten levyjä asetellessa merkkasin lämmityskaapelin ylitykset huolella. Tässäkohtaa saattaisi hieman harmittaa jos lämmityskaapelin teurastaisi puuruuvilla. Levyt vetelin kiinni niskoihin 60×5 puuruuveilla, eipähän pääse karkuun. Vanhojen levyjen pontit eivät istu aivan viimeisen päälle tiukasti toisiinsa, mutta eiköhän päälletuleva laminaatti pidä huolen siitä että muutaman millin rako siellä-täällä ei aiheuta sen kummempia toimenpiteitä.

Hieman palasteluksi homma paikoin meni, mutta minkäpä tuolle mahtaa. Samaten tuossa kattorakenteiden kohdalla on vielä lattiassa parisenttiä syvä kolo johon pitää jotain järkevää keksiä. Ajatuksia tuolle on jo useampikin, katsotaan sitten joskus että mikä niistä on järkevin.

Nyt homma onkin taas pari viikkoa seissyt paikoillaan kun ensin työmaalla piti senverran hoppua ettei paljon siviilihuvituksiin ehtinyt ja viikonloppu sekä alkuviikko on mennyt vempatessa. Josko tämä nuhakuume kuitenkin viimeistään viikonloppuun mennessä helpottaisi niin saisi hommaa eteenpäin.

Pientä pintaremonttia kuraeteisessä

Tuossa suunnilleen vuosi sitten Kassalan eteinen vaihtoi värimaailman ihan perus maalarinvalkoiseksi. Nyt heti perään vuorossa oli eteisen vieressä sijaitseva kuraeteinen.

Kuten kuvastakin näkyy niin lähtökohta ei ole kovin korkealla. Likaisen kermanväriset seinät, orpo teräksinen lavuaari hanoineen seinällä ja kahdella seinällä ihan perus laudasta värkätyt kenkätelineentapaiset. Tila on ollut hyvin vähällä käytöllä ja kunnon säilytysratkaisuiden puute on pitänyt huolen, että koko eteinen on ollut täyteenahdetun naulakon ja vaatekasan välimuoto.

Parempi puolisko otti homman alulle ja tempaisi naulakot ja muun tauhkan irti seiniltä. Reikien tasoittelu jollain perus kotikitillä, kevyt hionta ja sitärataa. Sen jälkeen siroplast-ämpäristä telalla väriä pintaan. Toisin kuin varsinaisen tuulikaapin puolella, tuo kermanvärinen seinä valkaistui ihan nätisti kahdella kerroksella. Allekirjoittanut ei tälläkertaa koskenut pensseliin ollenkaan, mutta ihan joutilaana ei toki päässyt makoilemaan.

Jo parikin tovia sitten talliin tuli leikattua pala havuvaneria odottelemaan kuraeteisprojektia. Paksuutta vanerilla n. 2 senttiä, pituus on seinästä seinään ja syvyyttä senverran että lavuaarin saa mukavasti upotettua pöytälevyyn.

Kuviosahalla reikä ja allas paikoilleen. Helpoin tapa oli käyttää allasta itseään sapluunana, muutoin ihan suoraviivainen temppu. Viiva vaneriin, akkuporalla aloitusreikä ja saha laulamaan.

Pöytälevyn kiinnitys seinään tapahtui kolmella kakkoskakkosen pätkällä. Kiinnityskohdassa seinällä kun on kyprokin päälle vedetty laatta, joten edessä oli laatoituksen läpi poraaminen. Iskevä porakone kyllä löytyy, mutta lopputulemana olisi ollut aika todennäköisesti hajonnut laatta ja tuurilla vielä itse seinä laatan takaa olisi mennyt silpuksi. Tässäkohtaa oli kuitenkin ajatus jättää laatoitus ehjäksi. Hieman suunnittelua ja konsultaatiota pitkin kylää ja homma onnistui loppupelissä yllättävänkin nätisti. Kiviterä akkuporaan ja eikun menoksi. Poratessa dippailin terää muutaman kerran vesiastiassa ettei terä pala kelvottomaksi, mutta loppupelissä homma onnistui paljon helpommalla kuin kuvittelin.

Kun pöytälevy oli saatu kiinni seinään niin vaneri sai pintaansa vähän miellyttävämmän ulkoasun. Rouva otti ikkunankuivauslastan ja rullan dekotarraa, lopputulos on vähintäänkin asiallinen. Ylimääräiset mattopuukolla irti ja allas paikoilleen niin tilanne näyttää vielä paremmalta.

Vaneri itsessään on kuitenkin aika joustavaa tavaraa joten kävin vielä tallin puolella nikkaroimassa jäykisteen pöydän reunaan ihan normaalista karvalaudasta. Pukkasin laudan läpi muutaman reiän pylväsporalla ja sen jälkeen jäykisterima pöytälevyn pohjaan puuruuveilla. Jäykisteen lisäksi liimasin altaan kiinni pöytään saniteettisilikonilla. Samalla tavaralla pyyhkäisin sauman myös seinän ja pöydän väliin. Silikoni oli avattu reilu vuosi sitten, jonka johdosta kuivuminen lähti kunnolla käyntiin vasta kun tilaan pukkasi rakennuslämmittimellä kolmisenkymmentä astetta lämmintä ja reilusti ilmanvaihtoa. Kannattaisi varmaan joskus katsoa kemikaalien parasta-ennen päiväyksiä.

Remontin yhteydessä tuli oviaukosta purettua irti vanha haitariovi, joka on ollut lähinnä tiellä. Noin periaatteessa haitariovi tuollaisessa ahtaassa tilassa on tietty toimiva ratkaisu, mutta käytännössä avoin oviaukko on ainakin meidän käytössä toimivampi. Haitarioven jäljiltä oviaukkoon jäi tietty seinien runkorakenteet näkösälle, ne tuli peitettyä muutamalla pystyynasennetulla panelinpätkällä.

Lopuksi viemäriputket takaisin kiinni, verho seinälle ja muuta pientä hierontaa ja sisäänkäynnin ulkoasu on taas pykälän tai pari mukavampi.

Koko projektissa meni siivouksineen kaikkineen viitisen iltaa, mutta illat eivät olleet erityisen pitkiä. Jälkikasvun nukkuessa ei paljon kiviterällä porailla ja muutenkin illat olivat kohtuullisen täynnä muuta ohjelmaa.

Kuten todettua, talon sisäänkäynti on kuitenkin nyt viihtyisämpi ja kunhan tuohon kuraeteisen puolelle saadaan vielä vähän lisää säilytysratkaisuita pöydän alle ja päälle niin yleisilme siistiytyy yhä edelleen. Samalla saadaan mm. kausivaatteille paremmat säilytystilat, mutta niistä sitten joskus lisää.

Hintaa remontille ei taas kovin montaa lanttia kertynyt. Vanerinpalasella oli hintaa parikymppiä ja siitä suurin osa on vielä odottamassa käyttökohdetta, maalipurkki on edelleen sama kuin aikaisemmassakin eteisen maalauksessa, dekotarra maksoi kympin ja muut tarvikkeet ovat muutaman lantin.

Säilytysarkku

Jokin tovi sitten tuli eteen tarve saada jonkinlainen laatikko sisustukseen ja romun säilytykseen. Jo pidempään on pyörinyt mielessä että olisi mukava tehdä käsillä jonkinlainen käyttöesine ja nyt oli hyvä tekosyy saada niinsanotusti pää auki. Lisäbonusta hommaan toi mahdollisuus yhdistää puu- ja metallitöitä.

Antaa kuvien kuitenkin kertoa omaa tarinaansa. Edellisessä jutussa mainitsinkin, että rautavarastolta tarttui mukaan kulmarautaa. 40x40x3 kulmarautaa noin tarkemmin. Aikani kun pähkäilin tarvittavia mittoja niin päädyin lopputulokseen että sisämitat pitäisi olla 40x30x30 senttiä. Jonkinlainen orastava ajatus lopputuloksesta ja todella karkea mittapiirros taskussa projekti siirtyi taas tallin puolelle.

20161117_181751Kulmaraudasta pätkät irti, katkaisu tuli tehtyä ihan kulmahiomakoneella kun muutakaan ei oikein ole. Tästä johtuen kulmat ovat jotain etäisesti 45 astetta muistuttavaa ja lopullinen mittakin katkaisun jälkeen heitti muutaman millin. Magneettikulma kiinni, irtopalaset suunnilleen omille paikoilleen ja migin kahva kouraan.

20161117_190431Täytelangan jälki ei edelleenkään ole mitään erityisen kaunista ja sauma ei ainakaan muuttunut paremmaksi kun sinnepäin leikattuja nurkkia joutui täyttämään. Metalli on onneksi siitä kiitollinen materiaali että ainetta voi lisätä ja poistaa kutakuinkin rajattomasti, joten en tässäkohtaa ollut erityisen huolissaan ulkonäöstä.

20161117_195556Nurkkapystyjen leikkely olikin sitten paljon helpompaa, kun leikkelyn sai tehdä suoraan. 3 millinen tavara tahtoo kuitenkin hitsatessa vähän vedellä mutkalle, joten ihan täydellisen suoria kulmia ei tässäkään työvaiheessa nähty.

20161118_231644

Varsinaisen arkun rungon ylempi kierto syntyi 3×40 lattaraudasta. Nurkkia joutui hieman puupuristimilla vetämään kasaan ennen hitsausta, josta johtuen koko runko jäi aavistuksen kieroon, mutta projekti tuli vietyä läpi pienellä kiireellä. Käyttöä tuo pieni virhe ei kuitenkaan haittaa niin totesin että olkoot.

20161118_235409Kehikon valmistuttua oikaisin nurkat parhaani mukaan käytännössä seisomalla koko komeuden päällä. Laudanpätkiä strategisesti nurkkien alle ja elopainon voimalla oikaisemaan. Aivan täydelliseen lopputulokseen tuollakaan ei päässyt, mutta kuten jo todettua, ei vaikuta toimintaan.

20161119_143651Arkun kansi muotoutui samalla tavalla kuin pohja, 4 pätkää kulmarautaa kiinni toisiinsa. Nurkkien yli hitsasin vielä muutaman sentin pätkät kulmaa jolloin kansi on ainakin kiinniollessaan kohdallaan muuhun rakenteeseen nähden. Lisäksi kuvassa näkyy lavalukon vastakappale, marketissa oli tarjolla joko sinkattua tai ruostumatonta lukkoa. Rosteria on ikävä hitsata kiinni normaaliin rautaan, joten valinta ei ollut järin vaikea. Lukko on 3 millin ainevahvuudella, eli sointuu kivasti muihin rautaosiin.

20161119_185534Hitsailuiden jälkeen olikin sitten aika sovitella laatikon puuosia. Sovittelin sekä 4 että 5 tuumaista lautaa ihan estetiikan kannalta, lopputulemana kanteen tuli 4 tuumaista ja muuhun arkkuun 5 tuumaista.

Tässäkohtaa projektia alkoi kuitenkin aikataulut painaa päälle, joten kuvaaminen jäi vähemmälle, eli hypätään suoraan lopputulokseen. Pyyhkäisin lautojen sisäpinnat suunnilleen sileäksi käsihöylällä, ulkopinnat tuli jätettyä kenttäsirkkelin pinnalle. Ulkopuolet tosin tuli käsiteltyä kaasuliekillä, eli jonkinlaista väriäkin saatiin pintaan.

20161119_194053
Laudat kiinnittyvät rautarunkoon M8 lukkopulteilla. Puuosien kanssa tuli eteen vähän kaikenlaista ylimääräistä askartelua. Joskus pitäisi vissiin ihan oikeasti miettiä ensin ja tehdä vasta sitten. Päälimmäinen ongelma tuossa ruuvikiinnityksessä on, että kun nurkan molemmilla puolilla on pultti niin niiden päät luonnollisesti kohtaavat sisäpuolella. Tämän kanssa sitten lyhennettiin pultteja ja tehtiin M8 pultista M4 mutteri. Pylväsporakone haukkui jälleen kerran hintaansa, mutta kaiken säätämisen jälkeen sisäpuoli puuosista jäi senverran rujoon kuntoon että siitä en kuvaa jälkipolville ottanut.

Ulkopuoli kuitenkin näyttää maalin jälkeen ihan kivalta.

20161120_154936

Yllä kuvassa näkyy myös hitsattavat saranat, naapurikylän romuonnelan valikoimasta löytyi IKH:n brändillä nätin kokoisia hitsaussaranoita. Alkuperäinen ajatus oli etsiä tyyliinsopivat peltiset saranat mutta noiden osuessa kohdalle suunnitelma muuttui välittömästi.

Sisustan karmeus tuli paikattua halvimmalla eteentulleella retkipatjalla. Mattopuukko, mittanauha ja pullo ihan perinteistä erikeeperiä piilotti ajatusvirheet riittävän hyvin. Henkinen päätös on kuitenkin tehty että jos tuo pehmuste pitää joskus repiä irti niin samalla pitää tehdä uudet puuosat.

Lopputulos ei kuitenkaan ihan hirveästi satu silmään ainakaan jos katsoo tarpeeksi kaukaa.

20161120_222155

20161120_222204

Painoahan tuolle tuli melkoisesti, pääasiassa noista puuosista. Rautakehikko painaa toki jonkun kilon sekin, mutta puuosien lisääminen nosti painon ihan uusiin lukemiin. Ihan käsivoimin tuon nyt kuitenkin saa liikkumaan.

Rautaosien pinnassa on mattamustaa kilikolia ilman mitään sen suurempia pohjatöitä. Raudat hioin puhtaaksi lamellilaikalla mutta sen kummempia pohjia ei tullut tehtyä. Puuosat on käsitelty pelkästään kaasuliekillä, eli poltettu mustaksi. Nokeaminen ei ole erityisen iso ongelma, vaikka toki tuoreeltaan sormiin tahtoo vähän väriä jäädäkin.

Aikaa tekemiseen meni pari iltaa ja kohtuullinen siivu lauantaista, mutta nyt kun tätäkin lajia on tullut maistettua niin kynnys seuraavalle projektille on taas pienempi.

 

DIY-rullaverho

Talvi yllätti taas omakotiasujan. Pitkin kesää ja syksyä on ollut aika-ajoin mielessä, että tallin nosto-oven eristyksille pitäisi tehdä jotain. Pakkasten ja lumisateiden saapuessa en luonnollisestikaan ollut tehnyt asian eteen kuitenkaan yhtään mitään.

Visiitti rautakauppaan (ei siihen naapuripitäjän kalliiseen vaan toisen pitäjän palvelevaan ja edulliseen) ja matkaan tarttui mm. 7 metriä kulmarautaa ja 3 metriä putkea. Kulmarauta on toiseen projektiin, mutta 22/27 painevesiputki sai uuden elämän verhotankona.

Tanko pitää tietty ripustaa johonkin, ja rullaverhon kysessä ollessa olisi ihan suotavaa, että verhotanko pääsee pyörimään. Nurkista löytyi 3D-printteriprojektin jäljiltä jotain rullaluistimen tms laakereita joiden pohjalta lähdin kannaketta kehittelemään.

20161115_202702

Ensimmäinen revisio olisi teoriassa ollut jopa ihan toimiva, mutta sopivan ripustuksen rakentaminen tuollaiselle on hieman isotöinen ja jossain määrin tympeä tehdä. Aikani kun mietin ratkaisua niin sellainen tipahtikin pikaviestimestä käsiin.

20161115_232832Naapurissa oli joutilaana vähän isomman kaliberin laakereita. Hankittu putkikin jäi pieneksi, mutta koska mitään ei passaa heittää pois niin metallinpalasia sisältävästä laatikosta löytyi n. 30 sentin pätkä aika lähelle olevaa putkea joka vieläpä istui varsinaisen verhotangon päälle oikein mukavasti. Mittanauha kouraan ja vahvikkeet migillä kiinni.

Sitten takaisin verhokannakkeiden kiehtovaan maailmaan. Erilaisia vaihtoehtoja tuli pyöriteltyä useampaakin, mutta loppupelissä yksinkertainen oli jälleen kerran kaunista. Jonkinlaiset mitat lattaraudan palaseen ja mutka pylväsporassa:

20161116_181222

20161115_234754Sen jälkeen rälläkkä kouraan ja katkaisulaikalla reikien väli auki

20161115_235051Hieman viimeistelyä hiomalaikalla ja pätkä migisaumaa

20161116_105438

Lopuksi kulmaraudasta kymmensenttinen pätkä irti, muutama reikä ruuveja varten ja seinälle.

20161116_215144Kiinnikkeen taakse pätkä kakkosnelosta, kakkosnelonen ensin seinään muutamalla 5×120 ruuvilla ja kulmarauta edelleen lankunpätkään parilla täkkipultilla. En kokeillut leukoja vetää, mutta kyllä tuo tuntuu jonkinverran painoa kestävän.

Sitten itse verhotangon kimppuun. Verhokankaaksi valikoitui kestopeite lähinnä halvan hinnan johdosta. Tuota on huono ommella ja toisaalta edelleen tehdään rullaverhoa, joten olisi ihan suotavaa että verhokangas on kiinni tangossa.

20161116_205838

Nakkasin putken kulmaraudan sisälle ja käytin kulmarautaa viivottimena. Maalitussilla rantu kylkeen, rullamitalla merkit puolen metrin välein ja akkupora laulamaan.

20161116_210634

Reikiin pyöräytin sitten M6 tapilla vielä kierteet. Ainevahvuus tuossa putkessa on sen 2.5 milliä, joten mitään maailman lujimpia kierteitä tuohon ei saa, mutta tuossa käytössä riittävät oikein hyvin kunhan ei aivan rystyset valkoisina kiristä pressua kiinni.

Sitten tanko seinälle ja pressu kiinni

20161116_222529

Oven koko on n. 2,5 x 2,5 metriä, joten pressu on luonnollisesti 3×5. Hetki hikoilua katonrajassa kuitenkin tuotti tulosta. Pressu roikkuu aika hyvin suorassa, ylimääräiset tuli leikeltyä vähän ronskilla kädellä pois, mutta sitä ehtii siistiä sitten joskus.

20161116_230657Lopputulos on kuvan mukainen. Koko kupletin juoni on siis, että pressu jättää kylmän nosto-oven ja lämpimän talli-ilman väliin ilmataskun jonka myötä lämpöhäviö pienenee. Projektin jälkimainingeissa pakkasetkin tietty hellittivät, joten sen kummemmin vertailukelpoisia lämpötiloja ei ainakaan toistaiseksi ole saatavilla.

Toissatalvena pidin kuitenkin vähän vastaavantyyppistä viritystä ovessa (vissiin tässä blogissakin on joku juttu aiheesta) ja silloin tuli todettua että ohutkin pressu eristää melkoisesti, kunhan välissä on ilmatasku. Tyhjiö olisi tietty vielä parempi eriste, mutta se on teknisesti vähän haastavampi. Tuo aikaisempi viritys oli kuitenkin ruuveilla puolikiinteästi paikoillaan, joten käyttömukavuus ei ollut ihan paras mahdollinen.

Tässäkohtaa ollaan tilanteessa, että pressun saa (ainakin teoriassa) nostettua ylös ihan nätisti, mutta nostonaru virityksestä vielä puuttuu. Ylimääräisiä leikellessä kun tuli jätettyä vähän turhan reilu särkemisvara, niin kuvassa vasen reuna rullautuu merkittävästi paksummaksi kuin oikea (koska tavaraa on enemmän) ja koko komeus nousee vinossa. Pienen hienosäädön jälkeen tuon pitäisi kuitenkin toimia ihan samaan tapaan kuin sisätilojen pimennysverhot, narusta kiinni ja pari nykäisyä.

Saparokoukku ja pihakiikku

Jo edellinen omistaja oli ripustanut lankun parin pihamännyn väliin ja lankkuun pihakiikun. Tästä on jo tuo parempi puolisko joskus toissakeväänä lyhyesti tarinoinutkin. Lankku on jo vaihdettu kertaalleen, samaten saparokoukut joissa kiikku roikkuu. Nyt taas männäviikolla napsahti koukku poikki.

20160811_213242Ihan marketista haettu joku perus saparokoukku, koko luokkaa 8×120 tai jotain. Ostopaikkaa tai merkkiä en muista, mutta saman oloisia värkkejä löytyy jokaisesta rautakaupasta. Tohtisin väittää että melkoisen haurasta tavaraa. Tämäkään ei antanut minkäänlaisia ennakkovaroituksia vaan katkesi kesken kiikkumisen.

20160811_213319Toinen koukku ei ollut kaukana katkeamisesta sekään. Molempien murtumakohdat hieman lankun sisällä. Onneksi tälläkin kertaa selvittiin säikähdyksellä mutta ainahan kiikusta tippuminen (saati sitten kiikun kanssa tippuminen) saa aikaan vähintäänkin itkua ja huutoa.

Kun kaupasta ei kerran saa kestävää niin sitten on pakko tehdä itse. Tallista löytyi pätkä 10mm harjaterästä ja 3×30 lattarautaa. Heitin ne auton perään ja suunnistin Koivuniemen Verstaalle parin kilometrin päähän.

20160811_200223Harjateräs vääntyi pienen lämmittelyn ja vasaroinnin seurauksena saparolle ja lattaraudasta syntyi pari  J-koukkua lankun yli heitettäväksi. Jäin jälleen kerran kaveripalveluksen pystyyn ja suunnistelin takaisin omalle tallille.

20160811_201009Harjateräs puolivälistä poikki, saparo lattaraudan kylkeen migilangalla ja lattaan vielä pari reikää ruuvia varten.

20160811_205153Näiden luulisi kestävän, tai ainakin antavan ennakkovaroituksen ennen katkeamista.

20160811_213039Koukut lankun yli, varmistus lankkuun parilla ruuvilla per koukku ja kiikku takaisin roikkumaan. Seuraavana päivänä tuli vielä vähän lisäremonttia, kun saparokoukun katkeamisen myötä kiikkujien paino oli repäissyt poikkilankun ruuvit (5×120) poikki. Ruuvit tuli korvattua 8×110 täkkipulteilla ja reilun kokoisilla rikoilla.

Josko tuossa taas kiikkuisi muutaman tovin ilman kaluston hajoamista. Suurin ihmetyksen aihe on nuo katkeilevat saparokoukut. Kuten todettua noita on mennyt meidän muksuilla jo 2 kappaletta poikki ja molemmilla kerroilla koukku on ollut päälisin puolin ihan hyvän näköinen. Varmistelkaapa koukkunne, joku kerta tuosta ei enää selvitä mustelmilla kun kiikun ripustukset päättävät katketa kesken vauhtien.

Laavu, 6. osa – Tulisija ja huopaa katolle

Laavu on edellisen raapustelun jälkeen päässyt ihan tositoimiin. Paluu arkeen lomien jälkeen on kuitenkin pitänyt senverran kiireisenä ettei blogin naputtelulle ole pahemmin jäänyt aikaa. Edellisessä numerossa jäätiin kuitenkin suunnittelemaan tulisijaa.

20160727_214049Ensimmäinen revisio tulisijasta tuli vain tekaistua paikoilleen varsinaisen lopullisen ajatuksen kypsymistä odotellessa. Kaivoin maata, juuria ja turvetta n. metrin halkaisijaltaan olevasta kuopasta pistolapion terän verran. Vanhan metsäpohjan juuristo yhdistettynä hieman turpeiseen maahan ei ole oikein paras mahdollinen seuralainen tulisijalle. Kuopan pohjalle kippasin pari kottikärryllistä kiviä ja päälle varastin hiekkalaatikolta kottikärryllisen hiekkaa.

20160728_220005Pedin päälle sitten isompia kiviä kehäksi ja lisää hiekkaa kivien väliin. Ajaa ihan hyvin asiansa, mutta jo nyt parin käyttökerran jälkeen seuraava revisio alkaa kypsymään korvienvälissä, siitä kuitenkin joskus myöhemmin lisää.

Nuotiopaikka tuli sutaistua parissa illassa nippuun, katon kanssa meni ilta enemmän.

20160729_204326Mutka rakennustarvikeliikkeeseen ja 5 pakkaa palahuopaa ja kilo 20 millistä naulaa peräkontista kottikärryyn ja pelipaikalle. Jälkeenpäin huopaa piti vielä hakea paketti lisää, samaten naulat loppuivat räystäiden osalta kesken. Tässäkohtaa tuli hakattua vielä yksi kakkosnelonen räystään alle pitkittäin ihan varmuuden vuoksi tasaamaan räystään kuormaa koko laudoitukselle yksittäisten lautojen sijaan.

20160729_223021Sen jälkeen homma onkin sitten kohtuu simppeliä. Huovan pohjasta suojapaperi irti, liimapinta edelliseen kerrokseen kiinni ja nauloja perään. Kuten kuvastakin näkyy niin räystään reunalle tuli hakattua nauloja vähän tiheämpään kuin olisi välttämättä tarvinnut, Taka-ajatus on että kunhan tuohon räystään alle saa puuvaraston tehtyä niin tuo alareuna räystäästä kestää vähän enemmän lääppimistä.

Huovan asennusohjeessa höpistiin jotain aluskermistä, räystäsnauhasta ja kaikenlaisesta muusta höpötyksestä. Ne tuli jätettyä kokonaan väliin.

20160731_134651Huovan laittoon meni pari iltaa. Harjakaiset tuli sovittua jo etukäteen, joten loput huovasta naputeltiin kiinni ihan talkoilla. Samalla tuli katon kestävyyttä koeteltua kun kolme atleettista huovankiinnittäjää oli yhtäaikaa hommissa. Kiitokset vielä täälläkin talkooväelle.

20160731_012126Huovan kiinnityksen jälkeen tulikin sitten vastaan harjakaisten vietto, loimulohi maistui mallasjuoman kanssa ja makkaraakin saatiin tikun nokassa poltettua. Tällaisia iltoja on toivonmukaan odotettavissa jatkossa lisääkin.

20160807_183030Harjakaisista huolimatta homma ei kuitenkaan ollut vielä valmis. Huopa tuli vielä taitettua räystään yli naulojen kanssa, otsalaudat heitin samaten paikoilleen. Ylimääräistä huopaa yritin ensin hieman heikolla menestyksellä veistellä ihan morapuukolla. Puukon terä on aivan liian leveä huovan leikkuuseen ja jäljestä tuli nätistikin sanoen hieman epätasainen. Kuvassa näkyvät reunat tuli sitten leikeltyä katkoteräveitsellä, jolla homma onnistuikin jo ihan kohtuu hyvin. Aivan viivasuoraa räystästä tuollakaan konstilla ei tullut, mutta syypää löytyy tylsemmästä päästä puukkoa.

20160807_183106Tässäkohtaa projektin kanssa oli kuitenkin edessä pienet tuulettelut, sillä itse laavun voi nyt todeta olevan valmis. Perinteiden mukaan tekijän pitää kuulemma signeerata teoksensa, joten vielä viimeinen silaus hirren kylkeen.

20160807_184218Kalustusta tulee varmasti vielä hienosäädettyä, makkaratikuille ja tulitikuille kun olisi ihan kiva olla oma paikkansa pelkän nurkassa seisomisen sijaan. Samaten tuota tulisijaa pitää vielä jonkinverran muokata.

Lopullinen kustannus laavulle työkaluineen ja tarvikkeineen on aika tarkkaan 360€.

Kaikenkaikkiaan projekti on kyllä ollut ihan opettavainen. Jos vielä joskus tarvitsee hirsitöitä tehdä niin sitten kyllä pitää kaivaa lompakkoa senverran syvältä että saa ihan oikean hirsivaran työkalupakkiin. Työstössä muutenkin pitäisi viitsiä olla aika paljon tarkempi, nyt etenkin varaukset tuli tehtyä aikalailla tunteella taidon tai tiedon sijaan. Työmäärällisestihän laavuun on palanut ties kuinka monta tuntia, mutta ahkera tekee tuollaisen kesälomaprojektina. Lopputulemana pihassa on nyt kuitenkin kunnollinen nuotiopaikka ympärivuotiseen käyttöön, suosittelen.

Laavu, 5. osa – Katto pään päälle

Viime numerossa jäätiin pohtimaan kattokulmaa ja sitähän tuli mietittyä yhä uudelleen ja uudelleen. Takaseinän korko pysyi kohdallaan, joten sivuseinien tukena on vain oviaukon viereiset hirrenpätkät. 2 kerrosta tuli tapitettua kiinni.

20160719_165034

Hirsiseinän tapitus on teoriassa helppoa. Porataan parista hirrestä reikä läpi ja lyödään siihen tappi.

20160702_195904Käytännössä tuo alta kympin alelaarista bongattu lusikkateräsarja ei ollut ihan niin mahtava. Setissä on useampaa kokoa lusikoita ja jatkovarsi joka teorian tasolla pysyy kiinni terässä ihan vaan parilla M4-kokoisella lukitusmutterilla puristaen. Käytännössä kuvan ottamisen jälkeen varsinainen terä jäi kahden hirren väliin ja irtosi jatkosta. Muutaman kirosanan jälkeen terä oli jälleen pöydällä ja ensimmäinen korjaus tuli tehtyä vähän jykevämmällä ruuvilla ja pienellä upotuksella terän kylkeen. Kuten nokkelimmat jo arvaavat, tuokaan ratkaisu ei toiminut.

20160702_205416Läpipulttaamalla terä lopulta suostui pysymään paikoillaan ja makita sai jauhettua kahdelle tapille 22 milliset reiät. Itse tapit tulee olla samaa puuta kuin tapitettava tavara, tai ainakin samaa lajiketta ja samaan aikaan kaadettuna. Puu kun kuivuessaan elää ja jos tappi ei elä samaan tahtiin hirren kanssa niin paskimmassa tapauksessa koko hirsi halkeaa. Onneksi työmaan ympäristö on peitossa soveltuvaa materiaalia, joten sopiva tikku kouraan ja veistämään kanttinen palikka pyöreään reikään. Pyöreä palikka on paljon työläämpi veistää ja toisekseen kanttinen toimii paremmin kun tapilla on hieman elintilaa kolossaan. Tappi reikään kirveen hamarapuolella, ylimääräiset poikki ja hyvä tuli.

20160719_183346Kahden tapitetun seinäkerroksen jälkeen alkoi kuitenkin tuntua siltä, että omat salvaustaidot huomioiden ei ole aivan täysin mahdoton ajatus että korkeampi rakenne pettäisi sivusuunnassa kuorman alla. Materiaalia kun on tarjolla niin ratkaisu on ilmeinen, yksi poikkituki väliin. Veistin myös seinähirteen loven, jotta tartuntapintaa tuli mahdollisimman paljon. Samalla katto sai näppärästi yhden lisätuen, joskin ilmankin olisi varmaan pärjännyt.

20160723_182253Muutama hirsi lisää kehikkoon ja sitten ollaankin jo lakikorkeudessa. Oviaukkoon mahtuu keskimittainen nörtti mukavasti istumaan vaikka koko kehikko vähän painuisi kasaankin ajan myötä. Tässäkohtaa projektia oli pienen tuulettelun paikka, hirsien kanssa temppuilu on tämän projektin osalta ohi.

20160724_144520Hirrenveistokalut vaihtuivat sitten vähän modernimpaan kalustoon kun hilasin paikalle kompressorin, runkonaulaimen ja pari sähkötyökalua. Kattoniskoiksi valikoitui perus kakkosnelonen. Niskojen väliksi tuli mukava 54 senttiä, jonka pitäisi kestää vähän paksumpikin lumikuorma.

Takaseinän päälle joutui heittämään viiden tuuman lankun pystyyn ja keskiriman päälle askartelin pienet korokepalat. Otsahirsi kun kohosi vähän suunniteltua kattokulmaa ylemmäs niin aikaisempi mitoitus ei ollut aivan kohdallaan.

20160725_160529Kattoniskojen jälkeen sitten oman pihan puista sahattua lautaa kehiin. Runkonaulain ja käsisirkkeli lauloivat hetken kun n. 140 metriä lautaa löysi itsensä katolta. Pätkin laudat sen kummemmin mittomatta kiinni niskoihin, mitä nyt alimmainen lauta tuli katsottua kohtuu tarkkaan suorakulmaan seinien suhteen. Lopuksi lautaa ja silmämääräistä mittailua hyväksi käyttäen viiva kattoon ja sirkkelillä viivaa pitkin ylimääräiset pois. Huopa katolta vielä puuttuu, mutta siitä sitten seuraavassa numerossa.

20160725_181004Katon jälkeen ohjelmassa on sitten luonnollisesti lattia. Juniori-osasto sai hommaksi siivota loputkin moskat pohjan pressun päältä harjaamisen ja muun siivoamisen jälkeen. Paineilmapilli oli niin paljon jännä työkalu että samalla tuli puhalleltua aikalailla jokainen hirrenrakokin puhtaaksi puruista ja muusta moskasta.

Lattianiskat löin hirsiin kiinni runkonaulaimella ja ”ilmaan” roikkumaan jääneet niskat ovat kiinni kulmaraudoilla. Varsinkaan nuo kulmaraudat eivät taida olla ihan virallista perinnetyöhön liittyvää kalustoa, mutta eipä tuo haittaa.

20160725_191914Oikeaoppisesti lattia pitäisi kuulemma tehdä pontatusta lankusta. Minä käytin karvalautaa. Enimmät karvat lautojen pinnasta tuli pyyhkäistyä pois käsikäyttöisellä sähköhöylällä, sitä oikotasohöylää kun ei tallin kalustuksesta vieläkään löydy. Pinta on paikoin hieman karkea, mutta tyyliin sopiva. Jos tikut persposkissa kuitenkin alkavat olla ongelma niin pitää lainata hiomakonetta ja siloitella lattia paremmin. Mittaan sahauksen ja pienen sovittelun jälkeen vetelin lattialaudat kiinni kyprokkiruuveilla kun ei oikein muuta sopivaa ollut käsillä ja toisaalta kyprokkiruuvi toimii tuossa käytössä vähintäänkin loistavasti.

Katolta puuttuu vielä huopa ja laavun edestä tulisija, mutta ne tehdään sitten seuraavassa numerossa. Nuotiopaikan perusteet tuli jo tänään illasta kaiveltua, mutta ukkoskuuro tuli häiritsemään tekemistä.

Viimenumerossa unohtui laskeskella kustannuksia, viimeisin vahvistettu lukema on 160 rahaa ja siitä puuttuu perustusharkot, kevytpressu ja laudoitukset. Pilariharkot olivat jotain kolmisen euroa laaki ja pressu kympin nurkissa. Lauta ja lankkutavara on omasta pihasta sahautettua, sahuri laskutti vajaan satasen ja laavuun meni n. kolmasosa sahatusta tavarasta. Näistä näppärästi laskukoneella päästään 230€ nurkille. Nauloja ja ruuveja meni jokunen kourallinen, mutta niiden ostohintoja en enää edes muista. Runkonaulat on vissiin jossain kolmen-neljän kympin nurkissa per 5000 kappaleen laatikko ja ruuvit karkeasti samassa hintaluokassa, joten ei tuohon kovin monen euron edestä kiinnitystarpeita saa menemään.

Nyt kuitenkin näihin kuviin ja tunnelmiin, ensinumerossa tehdään ainakin tulisija ja mahdollisesti jopa naulataan huopaa katolle.

PS. Vähän lämminkin olut maistuu muuten hyvälle kun sen nauttii itsetehdyssä laavussa istuen juuri sen jälkeen kun viimeinenkin lattialauta on ruuvattu kiinni.

Laavu, 4. osa – Perustukset & seinät

Onpa taas mennyt enemmän tehdessä kuin kertoessa tekemisestä, mutta nyt olisi luvassa laavuprojektin eteneminen kuvien kera. Koko homma alkaa tietty pohjustuksella, tälläkertaa rakennetaan pilariharkkojen päälle.

20160521_133338Ensiksi kivet suunnilleen sinnepäin. Teknisesti ottaen neljäkin harkkoa varmaan riittäisi, mutta arvelin että liian kanssa aina pärjää, eipä nuo mitään äärettömän kalliita ole.

20160521_145546Sitten lapio heilumaan ja harkot kutakuinkin samaan korkeuteen ja tarkemmin oikeille etäisyyksille toisistaan. Kuten kuvastakin näkyyniin epätasaisuuksia piti tasoitella hiekalla melko reippaasti, mutta ihan kohtuudella tuosta selvisi.

20160521_171009Sitten itse hirrentyöstö käyntiin. Intternetissä kertovat, että tuo tehdään oikeaoppisesti halkaisemalla alin hirsi. Minä tein vähän toisin. Toisaalta perinteisestihän tuo muutenkin perustettaisiin luonnonkiville eikä millekään höpöharkoille, mutta meikänörtillä ei riitä sinni alkaa tekemään kunnon luonnonkiviperustusta. Ne painaakin mokomat niin paljon.

Pohjaa vasten nakkasin ihan vaan kevytpressun ja huitaisin siihen lapiolla pari reikää strategisiin kohtiin. Suodatinkangas olisi ihan virallinen materiaali, mutta tuo pressu ajaa asiansa ihan hyvin ja on paljon halvempaa. Esteettisesti tuo pressu ei ehkä ole ihan niin kiva, mutta sitä varten voi vaikka pinota laavunvierustat kiviä täyteen tai keksiä jotain muuta kivaa jos silmä jää sairastamaan.

20160521_192529Aluspuiden jälkeen sitten päästäänkin tekemään ensimmäistä salvosta. Tukkikärry toimii yllättävänkin hyvin eikä puiden siirto paikasta toiseen tuota suurempia ongelmia.

20160527_205354Ei ehkä ihan mestariteoksia, ja ensimmäisissä salvoksissa meni järkyttävän pitkään, mutta valmista tuli. Tarkkasilmäisimmät huomaavat kuvassa jo tässäkohtaa ongelman, minä en tehdessä älynnyt pistää merkille.

20160529_181038Seuraavan kerroksen kanssa tuohon istumaorteen piti tehdä ns. koirankaula, eli madaltaa myös alempaa hirttä että toiseen kerrokseen jäi edes auttavasti tarpeeksi tavaraa. Ihan ei tee mieli alkaa samantien vaihtamaan hirttä siksi että se menee poikki.

20160602_001632Tästä eteenpäin homma onkin sitten senkun tekee. Seuraava kerros suunnilleen kohdalleen, varauksen piirto hirsivaralla, sahausta ja veistämistä ja sama uusiksi.

20160603_21550620160602_001649Nurkkasalvokset eivät ehkä ihan vielä talon tai edes saunan nurkiksi kelpaa, mutta laavussa välttävät ihan hyvin. Aikaisemmassa numerossa mainostettu veistolaikka rälläkkään on ainakin meikäläisen näpeissä paljon parempi työkalu kuin moottorisaha tai kirves. Työstäminen on kohtuullisen nopeaa ja ennenkaikkea melkoisen tarkkaa.

20160603_215420Haittapuolena on tietty meteli ja sotku. Laikasta lähtee monen kokoista silppua alkaen lähes hiontapölystä, isoimmat tikut ovat tulitikun kokoluokkaa. Pitkähihainen vaatetus, kunnon hanskat ja pleksimaski naaman eteen ovat ihan välttämättömyyksiä. Eipähän tule kylmä, etenkin kun tehdessä on välillä oltu komeasti hellelukemissa.

20160615_205235

20160630_205359Viimeisessä kuvassa kirjoituspäivän tilanne. Takaseinä on korossa ja seuraavaksi on ohjelmassa miettiä kattokulmaa ja siihen liittyviä juttuja. Sikäli kun viikonloppuna ei sada niin ajatus olisi veistää muutama kerros lisää. Tällähetkellä etuseinän korkeus on vähän reilusti olkapäälle kun istuu orrella. Oletus on että seiniä saa tehdä vielä 5 tai 6 kerrosta. Olen vähän kahden vaiheilla pitäisikö seinät tapittaa vai pitäisikö kattoniskatkin salvata. Tapittaminen olisi paljon nopeampi vaihtoehto, salvaus vaatii enemmän työtä mutta on myös paljon lujempi.

Oma taiteenlajinsa tuo hirrenveisto on ja tehdessä on useampaankin kertaan käynyt mielessä ettei haittaisi tippaakaan vaikka joku kokeneempi olisi neuvomassa. Tekemällä kuitenkin oppii ja laavu on siitä kiitollinen aloitusprojekti ettei sen kanssa tule katastrofia vaikkei seinistä tulisikaan erityisen tiiviitä. Perustuskivet ovat tehdessä paikoin vähän kallistelleet, niitä joutunee jossain kohtaa oikomaan. Koko komeus kuitenkin nousee halli- tai pullotunkilla ihan helposti joten yksittäisen nurkan perustusten korjaus on ihan tehtävissä.

Nyt kuitenkin näihin kuviin ja tunnelmiin.

Lankailupäivitys

Blogi elänyt hiljaista kautta, kun ei vaan ole aika kaikkeen riittänyt. Mutta sehän vaan tarkoittaa, että muualla on kiirettä pitänyt. Tässä pikainen katselmus käsityörintamalle.

Sukissa on eletty kevään myötä vihreää kautta, toki mustaan luottaen. Tottakai nyt on pimeää ja sateista, joten eipä kuvissa ole kehumista tällä(kään) kertaa.imageimage

Hoitopaikan tätejä muistettiin patalapuilla ennen lomille jäämistä. Malli oli itselle uusi tuttavuus, mutta vallan mukava virkattava ja valmista tuli nopeasti.image

Ja omalle rakkaalle esikoiselle valmistui syntymäpäivän kunniaksi ihana kesämekko. image